VEDENJAKAJAN KARHUT

Eränovelleja ihmisten ja karhujen kohtaamisista
ISBN 952–202–005–2
KL 84.2
metsästys, eränkäynti, karhu, karhujahti, rajaseutu, Kuhmo, Nurmes
Sidottu, n. 240 s.
Ilm. 09/04

Martti Väisäsen esikoisteos, novellikokoelma Vedenjakajan karhut on tullut painosta ulos. Kirja kertoo etelä-kuhmolaisesta elämänmenosta karhuineen. Vedenjakajan karhut – kappale etelä-kuhmolaista elämää.
    Vedenjakajan karhut ei ole novellikokoelma metsästykseen liittyvistä asioista, vaan se kertoo vahvasti eteläisen Kuhmon ihmisten elämästä.
    Martti Väisänen käyttää kirjoittaessaan rikasta kieltä, jota on helppo lukea

KULTAMITALISARVET

Eränovelleja
Tosipohjaisia erätarinoita 40-luvulta alkaen
ISBN 952-202-026-5
KL 84.2
Eränkäynti, metsästys, kalastus, rajaseutu, hirvi susi, metso, näätä, karhu, metsästyskoira
Sidottu 284 s.
Ilm. 09/05

LUKIJALLE

Tarinat tässä kirjassa ovat kaikki tosia henkilöiden nimiä myöten. Kirja on omistettu kahden suuren Väinön muistolle. Kummankin kanssa sain opetella metsästyksen ja kalastuksen alkeita ja kunnioittamaan luontoa. Opin myös nöyrästi palaamaan eräreissulta reppu tyhjänä. Metsä antaa, sieltä ei oteta, mutta saaliittomatkin retket rikastuttavat kokemuksena.
   Päähenkilöiden lapsuudessa metsänriistalla ja vedenviljalla oli ratkaiseva osa ravinnon saannissa. Eikä silloin tutustuminen petäjällä jatkettuun leipäänkään ollut harvinaista.
  Myös viime sotien aikana oli puutetta särpimestä. Silloin otettiin käyttöön vanhat nautintaoikeudet ja pyydettiin metsästä milloin nimismiehen sonni, hangella siipeä vetävä metso tai suolla kukertava lyyrapyrstö. Teko oli tietysti lakien ja asetusten vastaista. Virkakunta ei kuitenkaan ollut kärkäs puuttumaan näihin rikkomuksiin, olihan menossa suuremmat asiat ja vaakalaudalla isänmaamme tulevaisuus.
   Miehet opettivat käyttämään kaiken saamani metsänriistan ja veden-viljan joko oman perheen tai naapurin hyödyksi. Suussani maistuu yhtä hyvältä poikavuosien oravakukko kuin tänä päivänä kiviuunissa paistettu luuton hirvenpaisti, kesäytynyt särki tai loimutettu lohifilee.
   Toivon, että lukijani tuntevat tervaksen tuoksun nenässään ja kuulevat pihkaisen oksan paukahtavan rakovalkeassa. Aistivat räntäsateen valuvan paidankauluksesta selkään ja savusaunan leppeät löylyt sen jälkeen.

   MARRASKOSKELLA TOUKOKUUSSA 2005

                                      MARTTI VÄISÄNEN

HOMENOKAT
Eränovelleja
ISBN 952-202-051-6
eränkäynti, rajaseutu, metsästys, jahti, metso, hirvi, kalastus, ahven
Sidottu, n. 260 s.
Ilm. 09/2006

Tämä kirja on läpileikkaus Martti Väisäsen omalta pitkältä virkotieltä, erätaipaleelta. Kirjan tarinoissa liikutaan Kainuussa ja Lapissa.
   Tekijä on saanut vaellella kirveenkoskemattomilla saloilla, soutanut Pentti Linkolan kanssa pimeässä Päijänteellä ja kahlannut puolimetrisessä hangessa väsyneenä kotiin ja päättänyt, että tämä sai olla viimeinen kerta.
   Hän on vaaninut päivän hirven jäljillä, ja iltahämärissä saaliin ollessa jo jyvällä se onkin yhtäkkiä poissa ilman ennakkovaroitusta.
   Hänen eränkäyntinsä alkuaikoina oli saaliilla tärkeä osuus perheen sodanjälkeisessä taloudessa. Myöhemmin saalis jäi sivuasiaksi. Kuitenkin yhä uudelleen ja uudelleen Väisänen palaa luontoon nauttimaan sen rauhoittavista ja antoisista kokemuksista.
   ”Kuuntelen kannon päässä istuen jostakin kuuluvaa ajokoiran öyhkettä, pystykorvan lintuhaukkua tai hirvikoiran jylhempää bassoa. Toivon, että tämä kirja vie lukijansa ainakin ajatuksissaan Suomen riistarikkaille saloille ja viimeisille kirveen koskemattomille kairoille.”

Myllylahti Oy

 

KARHUNPESÄNÄÄTÄ

Eränovelleja
Muisteluksia suurilta selkosilta ja riistamailta
ISBN 978-952-202-084-0
KL 84.2
metsästys, eränkäynti, karhu, näätä, hirvijahti, kanalinnut, metso, kanalintujen vaellus, rakotuli, niittysauna, selkonen, erämaa, Jonkeri, Kuhmo
Sidottu, 252 s.
Ilm. 09/07

Martti Väisäsen neljäs eränovellikokoelma vie lukijansa 1960-luvun rikkaille riistamaille. Metsästetään kanalintuja, hirviä ja karhuja. Mukana muun muassa tarina näätäjahdista, joka vaihtuu karhujahdiksi.       

   Eletään vielä aikaa jolloin metsänantimilla oli tärkeä osuus rajaseudun ihmisen ruokavaliossa.
Teoksessa on mukana myös kertomukset siitä kuinka Väisänen kohtasi Pentti Linkolan Kuhmon korvessa ja kuinka pitkäaikainen ystävvyys vei hänet Linkolan soutajaksi syksyiselle Päijänteelle.
    Martti Väisänen on noussut omakohtaisten eräkokemustensa kuvaajana suosituksi eräkirjailijaksi. Hänen tarinoissaan elämä erämaaympäristöineen luo aidot puitteet tapahtumille. Honka kumahtaa kirveen osuessa puun pintaan, tervassavu tuoksuu, yövytään niitty- ja eräkämpillä. Tapahtumana varsinainen jahti ei nouse pääasiaksi vaan nivoutuu osaksi ruuanhankintaa ja jokapäiväistä elämää.

Myllylahti oy

METSIEN KULTAA, VETTEN HOPEAA

Eränovelleja
Kirjoittajan omakohtaisia eräkokemuksia rajaseudun koskemattomilta saloilta ja kalavesiltä.
ISBN 978-952-202-108-3
KL 84.2
Sidottu, 260 s.
Ilm. 09/08

Kirjoittajan omakohtaisia eräkokemuksia rajaseudun koskemattomilta saloilta ja kalavesiltä. 
   Martti Väisäsen erätarinat ovat tulleet suosituksi hänen omakohtaisten kokemustensa ja leppoisan elämänläheisen konstailemattoman kerrontansa takia. Tarinoissaan Väisänen vie lukijansa kaiken sen pariin, jota eränkäynniksi kutsutaan. Pyydetään jänistä, näätää, hirveä, piisamia ja oravia. Kalastetaan verkolla, pilkillä ja käydään nuotallakin. Yövytään tulilla, keitetään kahvit ja evästellään. Se on elämäntapa, joka kiehtoo verenperintönä vieläkin tuhansia suomalaisia.
   Väisäsen kokemukset ovat pääosin ajalta, jolloin rajaseudun suuret salot olivat vielä hakkaamattomia ja vedet luonnontilaisina. Leimakirveen kanssa kulkevia miesporukoita kunnioitettiin ja odotettiin, koska se tiesi töitä ja tienestimahdollisuuksia. Metsien kultaa, vetten hopeaa on Martti Väisäsen viides eräkirja.

 Kivikartanokettu

Eränovelleja pohjoisen rajaseudun elämästä 1950-1980 -luvuilta.

Väisänen on saanut lukijoiltaan runsaasti palautetta ja toivomuksen tallentaa vanhoja eränkäyntitapoja. Tarinat kiinnostanevat siinäkin mielessä lukijoita, että ne kertovat niistä "vanhoista hyvistä ajoista", jolloin kiirettä ei vielä ollut ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Teoksessa tulevat esille perinteiset pyyntitavat. Kerrotaan kuinka kotieläimiä tappaneet karhut yritettiin saada päiviltä haaskapyynnin avulla, yöpymiset metsässä ja riistakantojen vaihteluihin liittyvät huomiot. Tottuneen pyytökoiran toiminta ja osaaminen tulee myös kerrotuksi samoin kuin puutteen sanelema välttämättömyys saalistaa joskus vastoin yhteiskunnan säätämiä lakejakin.

Kivikartanokettu on Martti Väisäsen kuudes eräkirja.

Karhujen maa Ilmestyy syyskuussa 2010

Kuvaus kirjasta

Kirjan sivuilla palataan muistoissa sotien jälkeiseen aikaan, jolloin kastejuhlaan ei tilattu kakkua leipomosta, vaan vanhin veli laitettiin hankkimaan papille metsästä lintupaistia. Silloin kevätkutuinen särki oli arvokala. Kalastus näytteli muutenkin tärkeää osaa Kainuun saloseutujen ruokataloudessa. Suurimmassa osassa tarinoita liikutaan ikimetsissä. Useat kirjan tarinat pyörivät karhun ympärillä. Karhua kannatti pyytää vaikka ei saanutkaan. Karhun pesien etsiminen ja hankihiihto toivat raskaan metsätyön vastapainoksi vapautumista arjen kiireistä. Vanhat karhumiehet muistelevatkin kaiholla tuota hiihtelyn tuomaa toimintaa ja jännitystä. Martti Väisänen on tuottelias eräkirjailija. Karhujen maa on hänen seitsemäs eränovellikokoelmansa.

 

 

Kuvaus tuotteesta

Kirjailijan muisteluksia vaimon kanssa koetuista eräretkistä Vaimoni Hilkan kuollessa kesällä 2010 elämäni jäi tyhjän päälle. Hautajaisten jälkeen ystäväni kehottivat minua kirjoittamaan yhteisistä eräretkistä kirjan. Tartuin vähän epäröiden toimeen, jatkoin sinnikkäästi ja huomasin, että kun sain tarinan kirjoitettua, yhteiset kokemukset siirtyivät kauniiden muistojen joukkoon ja suru helpottui. Kun aloin kaivella muistini lokeroista lisää yhteisiä marja-, kala-, metsästysretkiä ja muita yhdessä luonnossa vietettyjä hetkiä, totesin, että paras eräkaverini oli ollut niin lähellä, etten ollut sitä läheskään aina huomannut. Kokoelmassa on muutamia novelleja, jotka on julkaistu jo aiemmissa kirjoissani. Niitä olen kuitenkin muokannut ja kirjoittanut uudelleen. Tarkoitus on ollut saada aikaan yhtenäinen tarinakokoelma Hilkan kanssa koetuista tapahtumista. Olkoon tämä novellikokoelma kiitoksen ja kunnioituksen osoitus Hilkalle. 

                                                                                                                                           Myllylahti

KLIKKAA KUVA ISOMMAKSI

Alkuun